Suomi jatkaa monien muiden valtioiden tapaan kaivosalaan panostamista sen taloudellisista haasteista sekä ympäristöllisistä ja sosiaalisista ongelmista huolimatta.
Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä maailmanlaajuisen luonnonvarakriisiin edessä tarvitaan kokonaisvaltaisia ratkaisuja. Liitto kannustaa panostamaan esimerkiksi suljettuihin materiaalikiertoihin ja kohtuuajatteluun luonnonvarojen hyödyntämisessä.
Kilpailu luonnonvarojen hyödyntämisestä on maailmanlaajuista ja se vaikuttaa yhteiskuntiemme turvallisuuteen ja kestävyyteen pitkällä aikavälillä. Suomen luonnonsuojeluliiton tänään julkaisema Kaivannaisten maailmantalous: Kultakuumeesta luonnonvarakriisiin keskittyy kaivosalan ja kaivannaisten kulutuksen globaaliin kestävyyteen sekä niiden ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutuksiin.
”Suomessa tarvitaan syvällistä keskustelua kaivosalan kestävyydestä, kannattavuudesta, yritysvastuusta ja yhteiskunnan kokonaisedusta pitkällä tähtäimellä”, arvioi toinen julkaisun kirjoittajista, kehitysyhteistyöasiantuntija Titta Lassila Suomen luonnonsuojeluliitosta.
Suomessa odotukset kaivosteollisuudelle ovat korkeat. Suomen mineraalistrategia 2010 tavoittelee 1750 prosentin kasvua vuoteen 2020 mennessä. Kaivosalaa tuetaan lainsäädännön, energiaverotukien, infrastruktuurin ja valtionyhtiöiden kautta. Tämä aiheuttaa usein kustannuksia ympäristölle, muulle elinkeinotoiminnalle ja maankäytölle.
Pääministeri Juha Sipilän johtaman hallituksen on tehtävä valintoja siitä, miten suhtautua maailmanlaajuiseen luonnonvarakriisiin. Jotta hupenevat luonnonvarat saadaan riittämään, teollisiin prosesseihin, maatalouteen ja materiaalien hyödyntämiseen tarvitaan myös todellista kiertotaloutta: materiaalien suljettua kiertoa.
Vastuullisuutta tarvitaan kotona ja ulkomailla
Kaivannaisten maailmantalous: Kultakuumeesta luonnonvarakriisiin -julkaisu tarjoaa globaalia näkökulmaa kaivoskysymyksiin. Se kertoo esimerkkejä kaivannaisteollisuuden aiheuttamista konflikteista Madagaskarilla ja Uudessa-Kaledoniassa.
Kansainvälisten yritysten toiminta kehitysmaissa ei aina kestä päivänvaloa. Yhteiskuntavastuuraportointi on usein puutteellista. Yritystoiminnan on oltava erityisen varovaista, valvottua ja tarkkaan perusteltua kehitysmaissa, joiden hallinto tai lainsäädäntö on heikkoa, maanomistusoikeudet epäselviä ja tiedonvälitys puutteellista.
"Valtiot toivovat kaivosteollisuudesta taloudellisia pikavoittoja, mutta samalla ne saattavat epäonnistua omien kansalaistensa perusoikeuksien puolustajina," Lassila huomauttaa.
Suomessa hallitus supistaa kansalaisyhteiskunnan valvontaa ja konsultointia ruohonjuuritasolla, kun se vähentää tukea järjestöjen kehitysyhteistyöltä. Hallitus päätti leikata kehitysyhteistyöstä 300 miljoonaa euroa ilman siirtymäaikaa ja samalla lisätä kehitysrahoituslaitos Finnfundin pääomaa 130 miljoonalla eurolla. Tämä edellyttää seurantaa suomalaisyritysten saaman rahoituksen sosiaalisesta ja ympäristöllisestä kestävyydestä.
Kaivosteollisuuden kestävyyskriteerit ovat erityisen ajankohtaisia Suomessa, kun kaivosalan ja sen sidosryhmien muodostama kestävän kaivostoiminnan verkosto on viimeistelemässä Suomen omaa kaivosvastuujärjestelmää. Läpinäkyvyys, riittävä tarkkuus ja puolueettomuus tulevat olemaan järjestelmän toimivuuden avainkysymyksiä.
Luonnonsuojeluliitto etsii tietä kestäviin ratkaisuihin myös vuonna 2015 alkaneessa kohtuutaloushankkeessa. Se nostaa esiin talouden rakennemuutoksen kysymyksiä ja kehittää uusia käytännön toimia.
