Keskustelua kaupallisesta ja ei-kaupallisesta laskuvarjotoiminnasta

Laskuvarjohyppytoiminnan kaupallisen ja ei-kaupallisen toiminnan rajanveto on puhuttanut viime aikoina. Yhdistyksen harrastustoimintaa koskeva säännöstö on kevyempää kuin kaupallisia toimijoita koskeva, minkä takia kaupalliset toimijat toivoisivat helpotusta myös omiin säännöksiinsä. Pohjimmiltaan kyse on kilpailusta, kaupalliset toimijat hakevat markkinoita, jotka ovat nyt yhdistyksillä.

Perusperiaatteena on kuitenkin, että ostaessaan palvelun kaupalliselta toimijalta kuluttajan on oikeus olettaa, että toiminta täyttää nykyisen turvallisuuskulttuurin tason.

Laskuvarjohyppykerhot ja muut yhdistykset tarjoavat osittain varsin samanlaista palvelua, mitä kaupalliset toimijatkin ja esimerkiksi tandemhyppy-toiminta on mahdollista molemmille. Jos tandemhypystä maksetaan korvaus, tulee tandemoppilaan olla hypyn järjestävän yhdistyksen jäsen. Jäsenyys määritellään ko. yhdistyksen sääntöjen mukaan. Keskeistä asiassa on se, että toiminta tapahtuu yhdistystoimintana.

Trafi on kommunikoinut pelisäännöistä ilmailukerhoille ja Suomen ilmailuliitolle (SIL) useaan otteeseen. Kerhojen markkinointia on ohjattu mm. tiedotteella. Trafin valvonta seuraa tilannetta ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin.

Tyyppihyväksymätöntä experimental-konetta voidaan käyttää, kun yhdistys harjoittaa laskuvarjohyppylentotoimintaa omana toimintanaan. Kaupalliseksi ilmailuksi ei lueta ilmailutoimintaa harjoittavan yhdistyksen sisäiseksi toiminnaksi luokiteltavaa lentotoimintaa.

Tuleva eurooppalainen säädöstö antaa harrastekerhoille entistä enemmän vapauksia kaupallisen toiminnan suuntaan.