Kivirockin haastattelussa Pekka Perä - lue tästä pitkän linjan kaivosmiehen mielenkiintoinen tarina

Pekka Perä tunnetaan Talvivaaran kaivoksesta mutta miehen mittavaan uraan alalla mahtuu paljon muutakin. Kivirock keskusteli Perän kanssa menneistä ja visioi tulevaa. 

Pekka Perä syntyi Seinäjoella vuonna 1964 ja mielenkiinto malmeihin syntyi jo lapsuudessa.

- Isäni Heikki on metsänhoitaja ja osallistui 60- ja 70-luvuilla järjestettyihin kansannäytemalminetsintäkilpailuihin, jotka olivat silloin todella suosittuja. Pääsin silloin tällöin isän matkaan metsäautotie- ja ojitustyömaille, joista näytteitä etsittiin. Siitä se ura kaivosalalla taisi alkaa, naurahtaa Perä.

Kaivosinsinööriksi ja Outokummulle mielenkiintoisiin projekteihin

Perä kirjoitti ensin ylioppilaaksi ja valmistui vuonna 1990 kaivostekniikkaan erikoistuneeksi diplomi-insinööriksi Espoon Teknisestä korkeakoulusta.

- Diplomityön tein Outokummun Taran kaivoksessa Irlannissa. Se on edelleen Euroopan suurin sinkkikaivos ja kuuluu tänä päivänä Bolidenille. Kun valmistuin lama, oli syvimmillään mutta onnistuin pääsemään töihin Outokummulle, missä ensimmäinen pesti oli Enonkosken nikkelikaivoksessa juniori-insinöörinä ohuessa organisaatiossa. Vuoden päivät vierähti hyvässä opissa ja sitten tuli komennus Outokummun Vammalan nikkelikaivokseen, jossa työskentelin kolmisen vuotta vastaten maanalaisesta toiminnasta - tänä päivänä kyseinen kaivos ei enää ole käytössä, mutta Dragon Miningilla käyttää Vammalan vanhaa rikastamoa kultamalmin rikastamiseen. Vuonna 1994 siirryin Oriveden kultakaivokselle, jossa aloitimme malmin louhinnan; vastasin kaivostoiminnasta vuoden päivät, kertoilee Perä.  

Vuonna 1995 Pekka Perä siirtyi Australiaan Outokummun silloin omistaman Forrestanian nikkelikaivoksen palvelukseen.

- Australia on monella tapaa kaivostoiminnan edelläkävijä ja siellä asioita on aina tehty isolla mittakaavalla, joten pesti oli todella mielenkiintoinen ja opetti valtavasti. Vastasin kolmen vuoden aikana mm. kolmen kaivoksen suunnittelusta. 

- Forrestaniassa näki myös kaivostoiminnassa melko yleisen perusvirheen ja sen suuret vaikutukset, eli kun maaperän geologinen tulkinta ei ole riittävän tarkkaa eikä malmin sijaintia aina tiedetä. Kyseisellä alueella haaste oli se, että malmi sijaitsi eri siirrosten välissä eikä yhtenäisenä levynä, vaikka kairaustiedoista niin pystyi päättemään. Sen jälkeen, kun tehtiin pari vuotta kovaa tutkimustyötä päästiin kunnon tuotantolukuihin, minkä jälkeen malmivarat ehtyivät samaan aikaan kun hintasyklit olivat epäsuotuisat. Outokumpu myi oikeudet australialaisille. Myöhemmin vanhojen esiintymien vierestä on löydetty monta uutta ja Forrestanian alueelta vieläkin tuotetaan paljon nikkeliä, sanoo Perä.

Australiassa Pekka Perä sai kokea myös kaivostoiminnan vaarallisuuden.

- Olimme ylityönjohtajan kanssa tarkastamassa louhosta tunnelia pitkin ja jouduimme väistämään vastaan tullutta lastauskonetta seinän viereen, jolloin tunnelin eli perän katto sortui. Sain työnnettyä kollegan turvaan, mutta jäin itse sortuman alle. Minulta katkesivat, toinen jalka, toinen käsi ja kaikki kylkiluut. Samalla kypärän hihna skalpeerasi päänahan silmille. Onneksi ei käynyt pahemmin. Palasin töihin muutaman kuukauden sairausloman jälkeen.

Toinen onnettomuus sattui samassa kaivoksessa, kun Perä tippui lyhyen turvaköyden varaan louhoksen avausnousuun. Käsi jäi köyden lukkoon kiinni ja sormi murskaantui aika pahasti.

-  Onneksi muita vakavia onnettomuuksia ei ole osalleni sattunut. Kaikessa toiminnassa ja erityisesti kaivostoiminnassa turvallisuus on avaintekijä ja kaikki mahdollinen on tehtävä turvallisen työskentelyn mahdollistamiseksi. Mutta varsinkin maanalainen kaivostoiminta on vähän kuin mäkihyppy tai formuloilla ajo eli jos alat pelkäämään toimintaympäristöä pitää vaihtaa lajia, toteaa Perä.

Suomeen Perä palasi vuonna 1998 ensin Outokummun Hituran nikkelikaivokseen Nivalaan mikä kuitenkin suljettiin huonojen markkinahintojen takia ja Perä siirtyi Outokummun Pyhäsalmen kaivokseen missä tuotteina oli sinkki, kupari ja rikki:

- Vastasin uuden kaivoksen rakentamisesta 1500 metrin syvyyteen 800 metriä syvän vanhan kaivoksen alle. Se oli siihen mennessä suurin Suomessa toteututtu kaivoshanke, se tehtiin mahtavalla porukalla, ja josta olen todella ylpeä. 

Outokumpu päätti luopua kaivoksesta 2001 ennen kuin uusi kaivos oli saatu ajettua ylös. Sitten, kun uusi, erittäin tehokas kaivos käynnistyi ja hintasyklit osuivat kohdilleen niin kanadalaisen omistama kaivos oli useita vuosia yksi Suomen kannattavimmista yrityksistä. Nyt kaivoksen varannot ovat ehtymässä ja sitä ollaan sulkemassa.

Seuraava Perän työprojekti oli palladium kaivoshanke Ranualla missä Outokummun lisäksi oli mukana Etelä-Afrikkalainen kultakaivosyhtiö.

- Kun hanketta alettiin suunnitella niin palladiumin maailmanmarkkinahinta oli 400-500 taalaa unssilta ja parin vuoden päästä hinta oli 150 taalaa unssilta. Luvitettu hanke jäi sillä kertaa toteutumatta. Alueella on ollut isoa koetoimintaa, rikastamista ym. moneen otteeseen historian aikana, mutta palaset eivät ole koskaan loksahtaneet kohdilleen hintasyklin kanssa. Esiintymä on suuri, joten eiköhän sen joskus joku vielä saa hyödynnettyä, pohtii Perä.

Talvivaaran kaivoshanke lähtee liikkeelle ja kantaa edelleen

Uuden vuosituhannen alussa Perä aloitti suunnittelemaan Talvivaaran kaivosprojektia nikkelin ja sinkin tuottamiseksi uudenlaisella bioliuotusmenetelmällä.

- Esiiintymä oli löydetty vuonna 1977 ja sitä oli tutkittu suurella rahalla moneen kertaan. Kun Outokumpu ei ollut lukuisten harkintojen jälkeen valmis kaivostoimintaa aloittamaan, tein vuonna 2002 ensimmäisen tarjouksen Talvivaaran esiintymistä. Pääsin sen hankinnasta esisopimukseen kesällä 2003 Outokummun kanssa, jolloin alkoi projektin eteenpäin vieminen suunnitteluasteelta toimintaan. Hyvin tunnettuun ja suuren esiintymään perustuvan hankkeen rahoittamisen ajankohta oli otollinen sillä talouden supersyklit oli maailmalla käynnistymässä samalla, kun nikkelin ja sinkin hinnat nousivat päivä päivältä monen vuoden ajan. Onnistuin rekrytoimaan projektiin huippuammattilaisia mm. Outokummulta. Monet heistä olivat jo siirtymässä eläkkeelle ja ilman heitä projekti ei olisi ollut mahdollinen. Osaavalla porukalla saimmekin hyvän kick-startin, kehuu Perä.

Talvivaarassa tehtiin koetoimintaa 2004-2006 ja vuonna 2007 hankkeelle saatiin ympäristölupa, jolloin keväällä aloitettiin varsinainen rakennustoiminta.

- Teimme kovasti töitä maailmalla saadaksemme mukaan ulkomaisia sijoittajia hankkeelle, joka oli monella tapaa ainutlaatuinen. Kaivosyhtiö listautui Lontoon pörssiin ja yhteensä saimme kerättyä rahaa maailmalta Suomeen hyödynnettäväksi miljardi euroa. Se on tuonut hyvinvointia suurelle joukolle ihmisiä ja yrityksiä, jotka tekivät töitä Talvivaaran kanssa sekä tietenkin paljon verotuloja koko yhteiskunnalle. Varsinainen kaivostoiminta alkoi 2008 ja isossa mittakaavassa päästiin vauhtiin 2010. Toiminta kehittyi hyvään suuntaan aina vuoteen 2012 jolloin tapahtui monta asiaa, jotka johtivat negatiiviseen kierteeseen. Kierrettä emme sitten onnistuneet kääntämään. Silti vuosi 2013 oli louhinnan osalta erittäin hyvä ja niin oli tehtaan kannalta seuraavakin vuosi, kunnes rahat alkoivat loppua ongelmien kasaantuessa ja maailmanmarkkina hintojen tippuessa kovaa vauhtia. Kaikesta siitä seurasi kaivosyhtiön konkurssi. Vaikka konkurssista oppii valtavasti asioita, jotka olisi pitänyt tietenkin osata etukäteen, en toivo sitä yhdellekään yrityksille tai ihmisille. Mittava ja vääristynyt julkisuus pahentaa asioita huomattavasti.

Talvivaaralla oli jo neuvoteltuina uudet kuviot kaivostoiminnan jatkamiseen ja velkojen hoitamiseen, mutta emme päässeet valtion kanssa sopimukseen. Valtiolla oli ilmiselvä halu jatkaa kaivostoimintaa puhtaalta pöydältä. 

- Jälkikäteen on helppo todeta, että jos valtio olisi pelannut Talvivaaran kanssa palloa ja toiminta olisi jatkunut ilman tuotantokatkoksia, niin veronmaksajien rahaa olisi säästynyt satoja miljoonia, jotka kuluivat uuden toimintakuvion rakentamiseen. Se, että valtio kuitenkin jatkoi kaivostoimintaa, eikä ajanut sitä alas on erittäin hyvä asia. Se tuo paljon lisäarvoa, töitä ihmisille ja liikevaihtoa laajasti eri yrityksille sekä antaa positiivista signaalia koko kaivosalalle. Ja onhan se hienoa nähdä, että käyntiin vetämäni projekti kantaa. Vanha ja uusi teami on tehnyt hienoa työtä, sanoo Perä.

Paluu työelämään ja kaivosmaailmaan

Talvivaara oli Pekka Perälle ainutlaatuinen, mutta myös erittäin raskas savotta, jonka jälkeen oli pakko ladata akkuja ja miettiä tulevaisuutta kaikessa rauhassa.

- Pitäisi pikku hiljaa päästä kiinni oikeaan työntekoon. Motivaatio uusia asioita kohtaan on palannut. Olen mukana parissa start-up yrityksessä sekä myös kaivosalan tekeminen on alkanut jälleen houkuttaa. Esimerkiksi Afrikassa on projektijuttuja, joissa osaamisestani voisi olla hyötyä. Lähtisin mielelläni kuokkakuskiksikin, mutta kun en osaa, kommentoi Perä kuulumisiaan osittain huumorilla.

Afrikassa länsimaat voisivat tehdä paljon hyvää

Afrikan kaivostoimintaan syventyessä Perän tekemiseen on tullut bisneksen rinnalle humanitäärinen ajatusmaailma.

- Siellä kun näkee missä oloissa ihmiset elävät ja toisaalta mitä mahdollisuuksia luonnonvarat voisivat tarjota, alkaa miettimään ratkaisuja, jotka toisivat kaikille hyvinvointia. Euroopan ja muun länsimaailman pitäisi olla paljon aktiivisemmin mukana ratkaisemassa Afrikan ongelmia sekä luomassa parempaa tulevaisuutta toiminnallaan - toki hyötyen samalla liiketoiminnasta. Juurisyy Afrikan ongelmiin, kuin myös ilmastonmuutokseen, on väestönkasvu, johon ainoa kestävä ratkaisu on elintason nousu. Afrikan tulevaisuus on myös meidän eurooppalaisten tulevaisuutta sillä, jos emme kykene auttamaan valtavan ihmismäärän elinolojen kehityksessä ja luomaan hyvinvointia niin väestönkasvua ja siitä seuraavaa ilmastonmuutosten vauhdittamaa muuttoliikettä ei kyetä hallitsemaan, pohtii Perä.

Aasialaiset ja erityisesti kiinalaiset ovat ottaneet jo nyt vahvan roolin Afrikan mantereella lähes kaikessa toiminnassa - etenkin kaivospuolella.

- Kiinalaiset ovat aktiivisia, toimivat tehokkaasti ja heillä on lähes rajattomasti pääomia käynnistää todella suuria hankkeita eri Afrikan valtioiden kanssa. Länsimaisten kaivosalan toimijoiden ongelmana on riskien pelkäämisen lisäksi erityisesti eettiset säännöt, mitkä ovat erittäin tärkeitä ja arvostettavia, mutta niihin pysähtyy usein projektien eteenpäin vienti. Ja kun katsotaan asiaa maalaisjärjellä niin hyvään tarkoitettu eettisyys estää osaltaan afrikkalaisten elintason nousun ja sitä kautta yhteiskunnan kehityksen. Kiinalaiset  eivät luo toiminnallaan kovinkaan paljon hyvää ympärilleen hyödyntäessään raaka-ainevarantoja. Länsimainen toimintakulttuuri parantaisi varmasti enemmän ihmisten elämää ja sitä kautta estäisi terveellä tavalla esimerkiksi muuttoliikkeet. Joka kolikolla on aina kaksi puolta - niin myös etiikalla, muistuttaa Perä.

Kiinalaiset kaivosalan toimijat tuovat projekteihin lähes aina oman rahoituksen ja teknologisen osaamisensa. Lähes kaikki tarvittavat koneet ja prosessilaitteet ovat omaa valmistusta. 

- Näin ollen länsimaiset kone- ja laitevalmistajat ovat jo usein statistin roolissa Afrikan isoissa hankkeissa. Ja kiinalaiset tuotteet alkavat olla teknisesti jo hyviä mikä edesauttaa niiden myyntiä entisestään jatkossa myös länsimaihin, Perä huomauttaa.

Kaivostuotteiden kysyntä kasvaa tulevaisuudessa

Globaalisti erilaisten raaka-aineiden käyttö kasvaa tulevaisuudessakin koko ajan väestömäärien lisääntyessä ja elintasojen noustessa. 

- Maailmanmarkkinahinta toki vaikuttaa aina eri materiaalien tuottamiseen. Monia raaka-aineita voidaan korvata uusilla halvemmilla vaihtoehdoilla ja sitten taas kehitetään tuotantomenetelmiä mikä mahdollistaa alkuperäisen raaka-aineen tuottamisen entistä edullisemmin. Tässäkin kehityksessä kiinalaiset ovat ottaneet seuraavan askeleen rakentamalla isoja integraatteja, missä kaivoksen yhteyteen tehdään lopputuotetta valmistavia tehtaita, jolloin säästetään oleellisesti mm. kuljetuskuluissa. Eli esimerkiksi rautanikkelimalmia louhivan kaivoksen yhteyteen tehdään terästehdas sen sijaan että louhittaisiin perinteisesti malmia ja korkeintaan rikastettaisiin sitä. Tavallaan palataan vanhaan toimintamalliin, kertoo Perä.

Yksi maailmanlaajuinen megatrendi on autojen ym. sähköistyminen mitä markkinoidaan ympäristöasioilla.

- Sähköautoissa on etuja ympäristön kannalta, mutta se riippuu siitä miten sähkö ja käytetyt raaka-aineet on tuotettu. Yksi autojen sähköistymisen veturi on todellisuudessa se että ne ovat autoteollisuudelle edullisempia valmistaa. Itse uskon, että polttokennotekniikka, eli vedyn käyttö energianlähteenä, on merkittävä osa ajoneuvojen käyttövoimaratkaisua, kunhan vedyn säilytykseen ja kuljetukseen liittyvät ongelmat saadaan ratkaistua. Jos aurinkoenergialla tehdään kannattavasti vedestä vetyä, pienenee muiden energiansäilytysmuotojen tarve merkittävästi. Kaikissa tapauksissa sähköistyvään maailmaan tarvitaan paljon erikoismetalleja ja niiden tarve kasvaa koko ajan. Meillä suomessakin on meneillään hankkeita mm. lithiumin tuottamiseen mitä tarvitaan akkuteknologiassa. Lithium ei ole harvinainen metalli mutta sen pitoisuudet ovat yleensä aika pieniä mikä asettaa ongelmia hyödyntämiselle - isoja esiintymiä löytyy mm. Afrikasta, Etelä-Amerikasta ja Australiasta. Lithiumille on vasta tulossa toimiva johdannaismarkkina, joka helpottaa hankkeiden rahoittamista, mutta johtaa suurempaan syklisyyteen ja tuo oman haasteensa sen tuottamiseen. Tällä hetkellä lithium-rikastetta pystytään tuottamaan helposti koko maailman nykytarpeisiin, mikä on vienyt enimmän hypetyksen sen ympäriltä, toteaa Perä.

Vaikka kaivosten ympäristöasiat ovat nousseet nyky-yhteiskunnissa vahvasti tapetille niin kaivostoimintaa tullaan tarvitsemaan jatkossakin ja jopa aiempaa enemmän. 

- Jos maailman väkiluku kasvaa Helsingillä (650.000 asukasta) alle kolmessa vuorokaudessa, ja pelkästään Afrikan väkiluku kasvaa Helsingillä viikossa, on selvää, että metallien tarve voi ainoastaan kasvaa. Kaivosten toiminta pitää kehittää entistäkin tehokkaammaksi ja ympäristöystävällisemmäksi. Materiaalien kierrätys on erittäin tärkeää, mutta sillä ei pystytä millään korvaamaan kasvavaa tarvetta. Suomen kaivosteollisuudella on edessään suuri mahdollisuus, Suomessa on monia malmiesiintymiä, joita ei ole vielä hyödynnetty, ja lisää kannattaa etsiä. Toimintaolosuhteet pitää luoda sellaisiksi että löydökset johtavat projekteihin, jotka kiinnostavat myös kansainvälisiä rahoittajia ja tuovat hyvinvointia suomalaisille, sanoo Pekka Perä.