Perusväylänpidon rahoitus on romahtamassa - uhkaa jo Suomen kasvunäkymiä31.08.2026 8.00
Taloudessa on merkkejä kasvun vahvistumisesta, mutta samalla pöydällä on leikkausehdotuksia, jotka uhkaavat sen edellytyksiä. RT ja INFRA odottavat budjettiriihestä päätöksiä, joissa tunnistetaan väyläverkon rooli investointien, kilpailukyvyn ja kansainvälistymisen perustana. Perusväylänpidon rahoitus on saatava tasolle, jolla väyläverkon korjausvelan kasvu pysähtyy. Ratkaisua odottaa myös digirata. (kuva yllä: Suomi puksuttaa väylien osalta tukevasti kohti mennyttä, jos esitetyt infraleikkaukset toteutuvat. Esimerkiksi ilman digiratahanketta junien nopeudet uhkaavat painua höyryjunakaudelle. Ukko-Pekka veturi ylittää Kymijoen Kouvolassa. Adobe Stock) ”Toteutuessaan valtiovarainministeriön budjettiesitys romahduttaisi perusväylänpidon rahoituksen ensi vuonna. Esimerkiksi päällystettyjen teiden korjaamiseen olisi käytettävissä alle puolet vuosien 2024–2026 keskimääräisestä rahoitustasosta. Korjausvelan määrä lähtisi vääjäämättä kiihtyvään kasvuun”, INFRAn toimitusjohtaja Paavo Syrjö sanoo. Uhattuna on myös jo 2019 aloitettu digiratahanke, jonka on tarkoitus korvata rataverkon vanhentuva kulunvalvontajärjestelmä ja luoda sitä kautta edellytykset uusille junavuoroille ja muulle verkon kapasiteetin kasvattamiselle sekä vähentää häiriöitä ja kunnossapitokustannuksia. ”Hallitusohjelma linjaa, että EU-rahoituksen saanti on maksimoitava. Digirata on myös hanke, jossa edellytykset EU-rahan saamiselle ovat erinomaiset”, Syrjö huomauttaa. Vientivetoinen ja elinkeinorakenteeltaan hajanainen Suomi on riippuvainen toimivista liikenneyhteyksistä. Saavutettavuus on siksi myös talous-, alue- ja turvallisuuspolitiikkaa. ”Yritykset investoivat, uudistuvat ja kansainvälistyvät vain, jos niitä palveleva infrastruktuuri on toimintavarma ja tulevaisuuden tarpeisiin riittävä. Perusväylänpidon rahoituksen poukkoilulle on pantava piste. Rahoitusta tarvitaan 1,8 miljardia euroa vuodessa, ja se on sidottava indeksiin, jotta väylien heikkenemisen kierre saadaan pysyvästi hallintaan.” Näin leikkaukset väylärahoista tuntuisivat arjessa VM:n esittämä niukka väylärahoitus tuntuisi monin tavoin ihmisten ja yritysten arjessa. Ilman digirataa junaliikenteen turvallisuus ja kehittämismahdollisuudet heikkenisivät. 2030-luvulla junien nopeudet uhkaavat pudota jopa 80 kilometriin tunnissa – 1900-luvun alun tasolle. Tiestöllä tapahtuisi Väyläviraston laskelmien valossa jyrkkä heikennys. Tänä kesänä päällystetyllä vilkasliikenteisellä tiellä asfalttijyrän voisi kohdata seuraan kerran vuonna 2037, keskivilkkaalla väylällä vasta 2096. Jos oma lähitie on vähäliikenteinen ja päällystettiin kesällä, asia kannattaa kirjata sukukronikkaan, sillä seuraavan kerran päällystäjiä voisi olla vastassa 2276. ”Tienkäyttäjillä olisi edessä totuttelu aleneviin nopeus- ja painorajoituksiin, syveneviin ajouriin ja yllättäviin reikiin – ja niiden takia kalustovaurioihin. Liikenneturvallisuus heikkenisi, polttoaineen sekä energian kulutus kasvaisi. Lopulta kuljetusten ja liikkumisen hinta nousee, ja kurjaan kuntoon päästetyn väylän korjaus tulevaisuudessa maksaa selvästi enemmän kuin korjaus nyt. Joku ne säästöt aina maksaa”, Paavo Syrjö summaa. |
