”Liikkuminen ja kuljetukset ovat suuren murroksen kynnyksellä. On tärkeä pysähtyä pohtimaan, millaisia tarpeita liikenneinfrastruktuurin tulee tulevaisuudessa palvella ja mihin infrapanostukset kannattaa sijoittaa. On valittava määränpää, jonne halutaan mennä ja tunnistettava mitä reittiä, miten ja millaista vauhtia sinne voidaan edetä”, inframarkkinoiden asiantuntija Eero Nippala Tampereen ammattikorkeakoulusta sanoo.
Teknologian tutkimuskeskus VTT:n ja Tampereen ammattikorkeakoulun luotsaamassa selvityksessä on hahmoteltu Suomen liikenneinfrastruktuurin kehittämiselle ja kehittämisen panostuksille neljä vaihtoehtoista polkua: Älykäs, Huima, Kuuliainen ja Niukka. Nämä johtavat hyvinkin erilaisiin tulevaisuudenkuviin, kun tarkastelujakso on ulotettu vuoteen 2040 saakka.
Tulevaisuudenkuvia on peilattu eri tavoitteisiin, jotka liittyvät Suomen asemaan Euroopassa, elinkeinoelämän kilpailukykyyn, työllisyyteen, alustatalouteen ja hiilivapaaseen liikenteeseen.
”Tavoitteet täyttyisivät monin osin parhaiten Huimaksi nimetyssä skenaariossa, jossa investoidaan vahvasti elinkeinoelämän raaka-aine- ja tavarakuljetusten edellytyksiin sekä laajojen työssäkäyntialueiden työmatkaliikenteeseen. Suomi yhdistettäisiin kiinteämmin Eurooppaan Helsinki–Tallinna-tunnelilla, joka mahdollistaa kauttakulun Koillisväylälle. Huima edellyttäisi väylänpidon vuosittaisen kokonaisrahoituksen kasvattamista nykyisestä noin 3,2 miljardista eurosta 4,2 miljardiin euroon”, VTT:n erikoistutkija Terttu Vainio toteaa.
Vastaavasti kehityspolku Niukka tarkoittaisi jämähtämistä nykyisen liikenneinfrastruktuurin ylläpitoon. Niukka Suomi jäisi Euroopassa peränpitäjäksi, varsinkin jos Norja ja Ruotsi yhdistävät kaavailujensa mukaisesti eteläisten osiensa suuret kaupungit yhteiseksi talousalueeksi Tanskan kanssa nopeilla junilla. Älykkäässä skenaariossa liikenneväylät muuttuvat palvelualustoiksi ja Kuuliaisessa sitoudutaan vahvasti päästövähennystavoitteisiin, joita ei saavutettaisi osassa muista skenaarioista.
”Suomi tarvitsee talouskasvun ja kilpailukyvyn turvaamiseksi nykyistä selvästi suurempia liikenneinfrastruktuuri-investointeja. Etenkin Etelä-Skandinavian mittavat liikennesuunnitelmat muodostavat kovan haasteen. Sen vuoksi yhteydet Keski-Eurooppaan Baltian kautta sekä pohjoiset yhteydet Atlantille ja Jäämerelle ovat lähitulevaisuuden asioita. Hankkeita on lähdettävä valmistelemaan ajoissa muun muassa EU:n TEN-T-rahoituksen saamiseksi. Näihin hankkeisiin kuuluu myös Koillisväylän datakaapeli”, Paavo Lipponen kommentoi selvitystä.
”Liikenneinfran rahoitus on yhtä tärkeä kuin esimerkiksi hävittäjien. Lentokoneita ei voida rahoittaa, jos talous ei kasva. Siihen tarvitaan nykyistä huomattavasti parempia niin kotimaisia kuin kansainvälisiäkin yhteyksiä”, Lipponen painottaa.
Liikenneverkon kehittämisessä 25 vuotta on lyhyt aika
Hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana toiminut Rakennusteollisuus RT:n pääekonomisti Sami Pakarinen toteaa, että fyysisen infran tarve ei häviä, vaikka digitalisaatio avaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia.
”Vuoteen 2040 mennessä väylänpitoon on tarve sijoittaa kokonaisuudessaan 77–105 miljardia euroa. Rahoitus on syytä käyttää viisaasti. Summat ovat suuria, ja yhteiskunnan kannalta erittäin iso kysymys on se, mitä rahalla voidaan saada aikaan – tai olla saamatta.”
Hankkeen ohjausryhmä ehdottaakin poliittisille päättäjille, että nämä käynnistäisivät pitkän aikavälin infrasuunnitelman laatimisen. Yksittäisten hankkeiden sijaan on syytä tarkastella koko liikennejärjestelmää. Lisäksi on tarpeen selvittää budjettirahoituksen rinnalle tai sijaan uudenlaisia rahoitusratkaisuja, kuten liikenneverkkoyhtiöselvityksen yhteydessä on jo tehtykin.
”Liikenneinfran suunnittelu ja rakentaminen vaativat valtavasti aikaa ja työtä, ja rakenteiden elinkaari on huomattavan pitkä. Merkittävien hankkeiden valmistelun kannalta vuosi 2040 on jo lähellä. Nyt on kiire käynnistää sellaisten strategisten hankkeiden suunnittelu, jotka pitäisi toteuttaa seuraavien 25 vuoden kuluessa. Esimerkiksi valtatie 12:n sijoittamista tunneliin Tampereella esitettiin 1990-luvun alussa, ja tunneli avattiin liikenteelle viime marraskuussa”, Pakarinen muistuttaa.
”Digitalisaatio, palveluistuminen, automatisoituva liikenne ja kunnianhimoiset päästövähennystavoitteet ovat teemoja, jotka mullistavat liikenneympäristöämme ja liikenneinfraan kohdistuvia vaatimuksia. Nyt julkaistu Liikenneinfrastruktuuri 2040 -selvitys sekä valmisteilla oleva Suomen liikenne- ja viestintäjärjestelmien tulevaisuuskuva 2030 ja 2050 ovat arvokas tuki tulevaisuuden infratarpeiden ennakoinnissa. Jos haluamme olla liikenteen uusien palveluiden edelläkävijöitä, meidän on oltava rohkeita myös niihin tarvittavan infran kehittämisessä ja tukemisessa,” liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner sanoo.
Liikenneinfrastruktuuri 2040 -hankkeeseen kytkeytyy WSP:n tekeillä oleva selvitys, jossa osalle kehityspoluista laaditaan toimenpideohjelmat kymmenen vuoden aikajänteelle ja arvioidaan niiden vaikutukset elinkeinoelämälle. WSP:n selvitys valmistuu alkuvuoden aikana.
Hankkeissa mukana olevat tahot edustavat monipuolisesti suomalaista yhteiskuntaa. Liikenneinfrastruktuuri 2040 -hankkeen ohjausryhmään ovat osallistuneet Rakennusteollisuus RT, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Suomen Kuntaliitto, Liikennevirasto, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK, Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK sekä Toimihenkilökeskusjärjestö STTK. Hankkeen on rahoittanut TT-säätiö.
Raportti on saatavilla verkosta VTT:n sivuilla Vtt.fi/inf/pdf/technology/2017/T283.pdf
Raportti sekä julkistustilaisuuden aineistot RT:n sivuilla Rakennusteollisuus.fi/Liikenneinfra2040